tiistai 23. elokuuta 2016

Afrikan tähti -korut.

Afrikan tähti, yksi parhaimmista lapsuuden lautapeleistä. Pitkään etsin peliä, josta saisi pelimerkeistä tehtyä omat Afrikan tähti -kierrätyskorut (joita on jo vuosien ajan nähnyt blogeissa, käsityömyyjäisissä ym. Kukahan keksi tehdä ensin?).

Satunnaiset etsinnät eivät tuottaneen tulosta. Yritin bongata jostain sellaisen pelin mistä olisi esim. osa merkeistä kadonnut. Ei löytynyt. Ja koska en tahtonut täyden pelipakkauksen merkkejä käyttää, luovutin etsinnöissä ja tulostin omat pelimerkit.
Kuvasin ja printtasin - ja tulostaessa huomasin tykkääväni pienistä merkeistä. Mitä pienemmäksi skaalasi, sitä söpömpi tuli!
Leikkelyn jälkeen liimalakkasin kuvat kiinni. Käytin pohjina pieniä prikkoja, kun sattuivat olemaan just sopivan kokoisia. Isommalle sormus-pelimerkille löysin yhden sopivan lasikiven "kapussiksi".
Nappikorvistaustoja liimatessa huomasin ettei prikan reikä keskellä ja kapea metallireuna eivät soveltuneetkaan kovin hyvin.. Ratkaisin tilanteen liimaamalla korvistaustan ja prikan väliin reikää suuremman muovipyörylän (vanhaa muistivihon kantta).
Tässä sormukset, Afrikan tähti, rosvo ja yksi topaasi lasikiven alla. Lasi suurentaa pelimerkkiä ihan kivasti.
Prikkanappikorviksia tein kahdet erilaiset: rubiinit ja rosvot.
Suosikki näistä uusista pelikoruista on kuitenkin ehkä tämä pikkurosvo-sormus!
Ps. Tiesittekö muuten, että Afrikan tähti on suomalainen lautapeli? Hassua, luulin sitä ulkomaalaiseksi hitiksi.

lauantai 20. elokuuta 2016

DIY: Lahjaksi huivi ja kukkaro.

Lahjateema jatkuu: myös ystävällä oli synttärit. Tuli pyöreitä täyteen ja sehän oli pienen yllärilahjan paikka!
Ompelin ystävälleni huivin. Voisi ajatella, että noin vahvat raidat voivat olla kuosina aika riski.. Minä totesin, että kylläpäs tuo puhuttelee! Tykästyin kuosiin heti. Se muistutti ystävääni, se näytti yhtä energiseltä, vahvalta ja rohkealta mitä ystäväni on.
Huivin mukaan pistin ihan varmuuden vuoksi erillisellä pikkulapulla pesu- ja silitysohjeet.
Huivin mukaan tein myös pienen nahkakukkaron. Yritin karsia siitä selkeät elementit funktiosta, jotta se olisi monikäyttöinen. Lahjan saaja saisi itse päättää käyttääkö meikkipussukkana, suojakuorena jollekin vai sujauttaako sisään vaikka kyniä.
Kukkarossa on myös pieni yllätyselementti! Kun sen aukaisee, sisältä kurkistaakin kirkas, iloinen oranssi!
Kyllä on ilo, kun on niin ihania ystäviä, joita voi välillä vähän pienesti myös lahjoa ja kiittää hyvästä ystävyydestä.

Ruusun aika.

On 20. elokuuta, äidin syntymäpäivä. Äiti tykkää ruusuista ja punaisesta, joten sehän oli sitten punaisen ruusun aika.
Se on massiivinen koristetyyny ruusun muodossa! Se on aika muhkea ja mukavan kolmiulotteinen (ja erittäin vaikea kuvata, ei pitäisi ikinä tehdä mitään kokopunaista, kun värit hyppii silmille).
Ompelin ensin erikokoisia terälehtiä (montaa eriä sävyä! Ostin palan uutta trikoota ja siihen rinnalle kokosin tilkuista muita sävyjä elävyyttä tuomaan), täytin vanulla ja suljin alareunoistaan. Sitten kokosin terälehdet kukaksi käsin ompelemalla. Aloitin pienistä ja jatkoin ulkoreunaa myöten suurempaan. Alla on vielä täytetty litteä "pallo" puuvillasta tuomassa jämäkkyyttä.
Kukkaisteema jatkui myös kortin puolelle. Lahjapaketin päälle tein kartongista kolmiulotteisen rusetin.
Hyvää syntymäpäivää äiti! Ja ai niin, koska meillä on sama synttäripäivä, hyvää syntymäpäivää myös minulle! Vika vuosi vielä kakskymppisenä, ens vuonna juhlitaankin sitten jo pyöreitä! Jännittävää!

tiistai 16. elokuuta 2016

Ikuisuusmekko.

Onko teilläkin sellaisia ikuisuusvaatteita, jotka periaatteessa on ihan suosikkeja, mutta silti niille pitää aina tehdä jotain? Jotain pientä fiksausta, vähän ommella sieltä ja täältä. Ihana vaate, mutta silti jokin rassaa ja aina jotain pitää muuttaa.
Tämä mustavalkoinen kierrärilöytö on yksi sellainen ikuisuusprojekti. Rakastan tuota kuosia ja mekon kevyttä materiaalia, mutta silti mekko palaa aina käytön jälkeen korjattavien kasaan.
Yritin katsoa aikaa taaksepäin ja pistää mekon eri vaiheita aikajanalle: Ostin mekon vuonna 2008(!!). Ensin lyheni helma ja vaihdoin vyötärönauhan joustavaan. Tuli muokkausvaihe kaksi ja muutin pääntietä. Seuraavaksi kavensin. Sitten lähti hihat pois kokonaan. Ja välissä korjattiin edellisiä saumoja. Nyt lopuksi toispuoleinen pääntie näytti ihan tyhmältä. Joten sekin meni vaihtoon ja siitä päästiinkin nykyhetkeen.
Ehkä nyt mekko pysyy poissa korjattavien kasasta, se ei ole sinne enää tervetullut. Ainakin tuntuu, että uuden pääntien ansiosta nousi takaisin suosikkimekkojen kärkeen. (Piti muuten tikuttaa pääntie käsin, jotta sain tehtyä mahdollisimman näkymättömät ompeleet. Kyllä oli hidasta, mutta kannatti ehdottomasti nähdä se vaiva!)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

DIY: Vahakankaasta pöytätabletit.

Kävin aiemmin keittiötekstiilejä läpi ja totesin, että jokainen pöytätabletti sai lähteä kiertoon. Olivat joko niin kulahtaneita tai sitten vain tylsiä, rumia tai väreiltään nykykotiin sopimattomia. Sinne menivät ja alkoi uusien etsintä. Ei löytynyt kivoja. Mistään. Yllätyin kuinka suppeat valikoimat olivat. Lopuksi totesin: kun ei löydy mieleisiä, yritetään sitten tehdä itse.
Ostin alkuun testiksi materiaalia vain yhden parin tekemiseen (Jyskistä 6,99e/m). Puolesta metristä sai neljään jaettuna kahdet kaksipuoleiset pöytätabletit. Leikkaamisessa sai olla tarkka, jotta kuviot pysyivät suorassa. Sitten ompelin kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain suht pitkällä ompeleella (miinus kääntöaukko). Leikkasin kulmat (jotta tulee paremmat nurkat) ja taistelin jähmeän vahakankaan oikeinpäin. Lopuksi ompelin vielä päältä reunoja myöten.
Tuli aika hyvät! Kaksipuolinen vahakangas oli hyvä idea, tarpeeksi jämäkkää ja jähmeää pöytää vasten. Eipä luisu hipaisusta. Ja oletan, että on helppo pitää puhtaana - voi vain nihkeällä pyyhkäistä päältä!
Reunojen leikkuusta jäädyt jämät hyödynsin kahteen punottuun aluseen. Yritin jotain samaa mitä ystäväni teki Marimekon vahakankaasta (ks. postaus), mutta lopputulos ei nyt ihan yhtä viimeisteltyyn jälkeen yltänyt..