maanantai 7. toukokuuta 2018

Ilmiönä slow-kässäily.

Slow craft movement. Sitä olen tässä miettinyt ja heijastanut omaan peiliin. Olen kuullut siitä ennenkin, mutta nyt vasta heräsin pohtimaan mitä se tarkoittaa. Slow craft movement on siis ilmiö, jossa pääasia ei ole lopputuloksessa, vaan itse tekemisessä. Se on noussut "Nopeasti ja helposti" -ohjeita ja kiireellistä käsityön tekemistä vastaan - eli apua, juurikin sitäkin mitä itse olen aika paljon edustanut! (Kuinkahan monta kertaa olenkaan postauksissani sanonut ideaa nopeaksi ja helpoksi?)

Ei siinä, ei ole mitään pahaa tykätä pienestä ja helposta. Voi hyvin valita yhden illan käsityön, paksun langan ja nopean ohjeen tai ommella ihan vaan tuosta vaan parilla saumalla mekon kasaan. Ei tarvitse monivaiheisia tekniikoita, kaavojen piirtelyitä ja pitkiä prosesseja saadakseen jotain hyvää aikaan. Se on vallan hyvä, etenkin kun on työt ja muut elämän velvollisuudet ja menot häiritsevät harrastuksia.

Mutta heräsi kuitenkin kysymys: entä jos sittenkin jarruttaisinkin? Entä, jos kokeilisin välillä sitä pitkää kaavaa? Hitaasti hyvää tulee, sanotaan? Asia on vähän niin kuin leivonta: joskus kolmen aineksen nopea teeleipä on ihan parasta, joskus taas on ihana leipa leipää ihan kahden kohotuksen kautta.
Olen potenut pitkään blogista pientä jurnausta. Olen vellonut bloggaamisen vaikeudessa (lue tästä lisää) ja pohtinut miksi bloggaan: bloggaanko bloggaamisen ilosta vai jostain muusta syystä? Mietin näitä edelleen, kun havahdun "jaa, pitäisi tänään kyllä blogata" -ajatukseen. Ja jos ei ole mitään valmista, päätän äkkiä tehdä jotain. Se on tyhmää, koska silloin teen käsityötä blogin vuoksi, en tekemisen ilosta.

Ja entä, jos jarruttaisinkin kohtaan "pitäisi"-kohdassa? Kuka sanoo, että just tänään pitäisi blogata? Entä jos en teekään ja bloggaisin jälleen "itselleni", en kävijämäärien tai bloggaustahdin vuoksi?

Luin, että slow-kässäilyä tehdään kiireettömästi muun elämän ohessa. Se, että käsityö on kesken, on ilo. Työvaiheille annetaan aikaa ja samalla niistä opitaan. Sitä oppii tekniikasta, tarkkuudesta ja huolellisuudesta. Ei etsitä virheelle uutta ratkaisua, vaan perutetaan ja aloitetaan alusta. Slow-kässäily on samalla myös tapa tehdä käsitöitä materiaaleja ja tekniikkaa kunnioittaen. Ja valmista tulee vasta sitten, kun sen aika on. Slow-kässäily voi olla myös meditatiivista ja rentouttavaa, kun kiire ei paina päälle. Sitähän käsitöiden juuri pitäisikin olla, rauhallista vastapainoa kiireelle.
Kaikki nämä ajatukset nivoutuvat kässäilyn tahtiin. Olen viime viikkoina oikein paneutunut hidastamiseen ja nyt minullakin on työn alla pari suurempitöistä käsityöprojektia. Ei väliä milloin tulee valmista. Se voi olla ensi kuussa tai ensi vuonna. En anna sen vaikuttaa. Haluan nauttia jälleen itse tekemisestä, en valmiista blogipostauksesta. Haluan oppia käsitöissä kärsivällisyyttä ja haluan jälleen nauttia tekemisen ilosta. Joten nyt: hidastan, annan aikaa itselleni ja käsitöille. Ehkä välillä jotain nopeampaakin, mutta ainakin niiden parin isomman projektin kohdalla aion nauttia matkasta.

(Yllä kuvassa myös rikkoontuneesta kehyksestä tehdyt minilistat, ks. postaus ja päällystetyt pienet paspakehykset, ks. tutoriaali.)

Tämä oli ajatuksen virtaa käsityötahdista. Kuulen mielelläni mitä sinä ajattelet? Teetkö hitaasti vai kaasutatko välillä? Pientä ja helppoa vai kaikki pitkän kaavan mukaan?

13 kommenttia:

  1. Ehdottomasti kannatan hidasta tekemistä ja juurikin sitä, ettei väliä milloin valmistuu.
    t. monen keskeneräsen tilkkupeiton muori

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti kannatan hidasta tempoa. Eikä ole niin väliä milloin työ valmistuu.
    t. monen keskeneräisen tilkkupeiton muori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilkkupeitot ottavatkin kyllä sen oman aikansa, siinä ei auta kiirehtiä :D ihana, että teet tilkkupeittoja! <3

      Poista
  3. Itselläni se tuppaa menemään niin, että nopeasti pitäisi saada valmista, mutta olen tosi hidas tekemään ja sitten kun ei valmista tule niin kyllästyn ja turhaudun ja tekeminen pitkittyy. Ja myös tekemisen aloittaminen on hankalaa, kai sitä pelkää epäonnistumista tai "jos en osaakaan tehdä" ja sitten ei uskalla aloittaa. Mutta mitäänhän ei koskaan opi jos ei uskalla edes yrittää ja ei haittaa vaikka ei heti tulisi valmista. Tämän kun saisi itsellensä taottua takaraivoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Joskus kiirehtii lopputulosta, joskus antaa epäonnistumisen pelolle liikaa valtaa ja joskus sitä vaan turhautuu - kaikki ymmärrettävää! :) mutta nyt rohkeudella ja hitaalla varmuudelle tekemään seuraavaa inspiraatiota, siinä sitä sitten oppii :)

      Poista
  4. Sekä että. Neuleet valmistuu omaa tahtiaan, toiset nopemmin toiset hitaammin, mutta itse neulomista on vaikea nopeuttaa. Ja neulon jatkuvasti, ympäri vuoden, langat ja projektit vain vaihtuvat. Sitten kun haluaa jotain pientä/nopeaa, niin saumuri, ompelukone ja paperiaskartelu saavat vuoron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulominen on kyllä kans enemmän slow-laji ku just esim. askarteleminen. Kuulostaa kyllä ihanan vaihtelevalta ja monipuoliselta kässäilyltä! :)

      Poista
  5. Valmis työ antaa iloa. Siksi on usein mukava tehdä jotain pientä ja helppoa :) Kun elämässä pitää muuten sopeutua siihen että koulu- ja työhommat on aina jossain prosessissa ja kesken, saan valtavasti voimaa kun joku tekeminen menee alusta loppuun ja valmista tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma, kun koulut, työt ja muut elämän velvollisuudet imevät aikaa harrastuksilta :D silloin pieni ja nopea on kyllä hyvä, kun aikaa ei ole enemmän mihinkään vaativampaan :)

      Poista
  6. Monia samoja ajatuksia täälläkin. Jotenkin on vissiin kevätväsymystä blogin suhteen. Vaikka joskus inspis iskee, edellinen postaus, pitää sitten paussia, oman tahdin mukaan, eikä katto niitä lukuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Paussit ja inspikset elämän ja fiiliksen mukaan ilman et ottaa paineita luvuista. Eihän sitä blogia pidetä lukujen takia vaan juurikin inspiksen, tekemisen ilon ja ideoiden jakamisen takia :)

      Poista
  7. Mä en itse bloggaa käsitöistä, mutta silti huomaan saman ilmiön, että pitäis saada aina nopeasti valmista enkä jaksa aloittaa mitään vaativampaa käsityötä. Vähän ärsyttää myös nykyajan ilmiö, että koko aika pitäis ajatella blogia ja kävijämääriä - itse väsyin siihen niin paljon, että blogi meni tauolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, noita ajatuksia varmasti moni bloggaaja miettii aiheesta riippumatta. Olisipa paljon kivempaa, jos luvut eivät hallitsisi niin paljon blogeja, vaan blogattas bloggaamisen ilosta näytti luvut sitten mitä vain :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.